Koska olis sopiva aika aloittaa voimaan hyvin?

Mikä on isoin este meillä kun emme voi hyvin? Tätä pitää pohjustaa, mutta voin heti alkuun kirjoittaa ettei se ole uni, syöminen, liikkuminen tai kehonhuolto. Julkaisin taannoin kuvan instagramissa jaloistani laiturilla. Kirjoitin alle tarinan kalastajasta ja yritysjohtajasta. Tämä blogi on hyvä aloittaa sillä tarinalla.

*tässä blogissa myöhemmin lenkkeily edustaa liikkumista ylipäätään, käytin lenkkeilyä esimerkkinä vaihtelun vuoksi.

Olipa kerran pieni kylä Kreikassa. Pienen kylän rannassa laiturilla loikoili aamupäivällä kalastaja ja poltteli piippua. Lounastauolta palaava ison yrityksen johtaja käveli ohi ja huikkasi kalastajalle: ”Mitäs sä täälä makoilet tähän aikaan päivästä?” Kalastaja vastasi, että on saanut päivän kalat jo kalastettua aamulla. Yritysjohtaja ihmetteli moista ja sanoi kalastajalle: ”Mutta tässähän on päivää vielä jäljellä, voisit kalastaa extra kaloja ja myydä ne torilla niin saisit extra rahaa.” Kalastaja suu ymmyrkäisenä kysyi että mitäs mä sit sillä extra rahalla tekisin? ”No ostaisit toisen veneen ja palkkaisit työntekijän ja saisit enemmän kalaa ja enemmän rahaa.” Sanoi yritysjohtaja. Kalastaja sitten sitä ihmettelemään, että no mitäs mä sit tekisin? ”No ostaisit lisää veneitä ja palkkaisit lisää työntekijöitä ja voisit perustaa ison kalastusfirman ja saisit paljon rahaa!” Suunnitteli yritysjohtaja. Kalastaja pohdiskeli, otti piipun suustaan ja kysyi: ”No entäs sit, mitäs mä sit tekisin?” ”NO OTAT RENNOSTI!!” Hehkutti yritysjohtaja. Kalastaja otti henkoset piipustaan, nosti hieman lakkiaan ja loi kysyvän katseen johtajaan ja kysyi: ”No mitäs mä nyt sit teen?”

Kyllä minä sitten kun…

Isoin este ettei me tehdä asioita oman hyvinvointimme eteen, kuten pyritä nukkumaan paremmin, valita ravitsevia terveellisiä ruokia tai pidetä huolta kunnostamme on ajattelu. Toki nämä edelliset vaikuttaa myös ajatteluun jo itsessään, mutta niistä olen kirjoittanut jo aiemmissa teksteissä kuten Kuinka jaksan arjessa paremmin? Niin keskitytään tässä tekstissä itse ajatteluun.

Käsi ylös jos olet joskus saanut itsesi kiinni tämän kappaleen otsikon kaltaisesta ajattelusta. Vai saatko edelleen jatkuvasti? Kyllä minä sitten kun on viikonloppu, kyllä minä sitten ensi viikolla, kyllä minä sitten kun olen lomalla. Tiedätkö mikä on tämänkaltaisen ajattelun ongelma? Koskaan ei ole parempi hetki aloittaa voimaan paremmin kun juuri nyt tällä hetkellä. Miksi? Koska elämä jatkuu ja aika kuluu, haluttiin me tai ei. Sitäpaitsi jos totutat itsesi ajattelemaan että kyllä minä sitten kun saan rahaa tai kyllä minä sitten kun olen kesälomalla, silloin jatkuvasti jahtaat jotain mystistä parempaa hetkeä. Se hetki ei tule koskaan. Olet jo tottunut tämän tyyppiseen ajatteluun ja vaikka saavuttaisitkin jonkun hetken mistä olet haaveillut, olet matkalla jo alkanut haaveilla uudesta vielä paremmasta hetkestä. Kyse on ajatustemme asennosta, ei niinkään siitä mitä meillä ei ole. Keskitymme niin lujaa siihen mitä meillä ei ole, ettemme huomaa sitä mitä meillä jo on. Olemme jatkuvasti tavoittelemassa jotain ja menossa jotain muka parempaa hetkeä kohti. Apulanta yhtyeen rumpali Sipe Santapukki kuvaili Ylen Puoli seitsemän ohjelmassa jatkuvaa onnellisuuden tavoittelua seuraavasti ”Se on kuin jahtaisi omaa varjoaan, jos aina vaan kävelet sitä kohti et ikinä sitä saavuta, mutta pysähdypä ja käänny takaisin. Varjo alkaa seurata sinua.” Hyvinvoinnista voisi ajatella samoin, se on meillä jo tässä omissa käsissä. Voimme alkaa toteuttaa sitä välittömästi.

Mitä jos sen sijaan että ajattelet ”kyllä minä sitten kun..” Niin ottaisit ja lähtisit tänään vaikka lenkille*? Tai varaisit sen kauan haaveilemasi hieronnan itsellesi? Mitäs jos se ”sitten kun” olisikin tänään, nyt heti? Kuka estää?

Elämä on sellainen, mitä me ajatellaan sen olevan

Maailma pyörii, elämä kuluu, halusit tai et. Ikävä fakta on se, että asiat tuntuu just niin vaikeilta kun me ajatellaan niiden tuntuvan. Isot esteet tai vastoinkäymiset, ne ei lakkaa olemasta vaikka ne tuntuu pahalta. Ne tuntuu just niin pahalta kun me ajatellaan niiden tuntuvan. Elämä on sellainen, mitä me ajatellaan sen olevan.

Mä vaan oon tällainen…

Onko tuttu lause? Mä vaan oon tällainen et mä stressaan! Ootko ikinä miettinyt sitä asiaa tarkemmin? Puhuimme koirahierojakoulun oppilaiden kanssa ensimmäisellä lähijaksolla oppimisesta. Kukin sai vuorollaan kertoa mitä toivoisi meiltä opettajilta jotta oppisi paremmin ja miltä ensimmäisen lähijakson päivät on tuntuneet, kun tulee paljon uutta asiaa. (Nyt jos joku ei tiedä, olen mukana opettamassa koirahieroja monimuoto opiskelijoille anatomiaa ja hieronnan teoriaa.) Noin 2/3 osaa 20:stä oppilaasta kertoi olevansa hitaita oppimaan. Kierroksen jälkeen pohdimme yhdessä, huomaako tässä kukaan mitään erikoista. Onko todellisuudessa näin, että noin iso osa ihmisistä, jotka kuitenkin on hakeneet ammattiin koulutukseen, on hitaita oppimaan? 

Mä vaan oon tällainen! Oletko miettinyt, että oletko todellisuudessa vai ajatteletko vaan olevasi? Et ole ehkä oppinut matikkaa yläasteella, josta sait itsellesi ajatuksen, että olet hidas oppimaan. Oletko sittenkään? Mitä jos opetusmetodi ei sopinut sinulle, painit murrosiän hormoni myrskyissä, nukuit ja söit huonosti. Eikä matikka edes itseasiassa kiinnostanut sua. Mitä jos et olekaan hidas oppimaan kun kiinnostut jostain aiheesta? Mitä jos opitkin tekemällä tai katsomalla, mutta olet yrittänyt oppia kuuntelemalla?

Entä stressi, mä vaan oon tällainen stressaaja. Mitäs jos stressi olisikin samanlainen kun edellä mainittu oppiminen? Oletko todellisuudessa? Mitä jos vaan ajattelet olevasi? Entä jos tarkastelisit asiaa ja alkaisit ajatella, että no en mä itseasiassa olekaan niin kova stressaaja mitä oon aikaisemmin ajatellut. Itseasiassa mähän oon aika rento tyyppi. Avataanpa tätä vähän seuraavassa kappaleessa.

En usko että vauva vastaisi ”mä vaan oon tällainen stressaaja”

Hyvän kysymyksen esittäminen ei onnistu, jos olet valmiiksi päättänyt mitä sanoa. Toimii hyvin myös ajattelussa. Pieni osa meidän tavasta ajatella on toki perinnöllistä, mutta suurin osa on ympäristön, kokemusten, havaintojen ja opetellun tavan ajatella seurausta. En usko, että kukaan syntyy ja jos vauvalta heti kysyttäisiin niin se vastaisi ”no mä vaan oon tällainen stressaaja.” Oletko miettinyt, että este hyvinvoinnillesi voikin olla ajan saatossa muodostunut tapasi ajatella, eikä niinkään todellinen este? Mitä jos et valmistautuisikaan stressaamaan ajattelemalla että mä vaan oon tällanen stressaaja?

Mä vaan oon tällanen et tykkään lenkkeillä*

Stressi on fysiologinen reaktio. Siitä kirjoitin aiemmin jo blogin, jonka voit lukea tästä. Pysytään nyt aiheessa, joten otetaan vielä kiinni tuohon ajatteluun ”mä vaan oon tällainen stressaaja”. Kun stressi on fysiologinen reaktio, se tarkoittaa että kehosi reagoi tietyllä tavalla. Olet oppinut reagoimaan niin. Voit siis opetella myös reagoimaan toisella tapaa. Voit opetella olemaan stressaamatta, tehdä asioita jotka vaikuttaa päinvastaisesti kehosi stressireaktioon vastapainoksi esimerkiksi stressaavalle työlle.

Mitä jos voisit ajatella, ”mä vaan oon tällanen et tykkään lenkkeillä*.” Sen sijaan, että ajattelisit vihaavasi lenkkeilyä. Keksi oma tapasi lenkkeillä, kerää samalla marjoja metsässä tai vaihda lenkkimaisemat järven rantaan ja heittele välissä kivellä leipiä järvelle. Ota musiikit tai äänikirja korviin ja lähde kävelylle. Opettele uusi tapa lenkkeillä ja uusi tapa ajatella.

Mitä jos voisit ajatella, ”mä vaan oon tällanen et saan aina aikaseksi varattua itselleni hieronnan.” Sen sijaan, että miettisit kuinka niskaasi sattuu, mutta kun mä vaan oon tällanen et en saa aikaiseksi. Laita muistutus, kirjoita lappu, pyydä puolisoasi varaamaan sinulle aika. Löydä oma tapasi saada aikaiseksi ja uusi tapa ajatella.

Voiko edes olla mahdollista, että vihaat lenkkeilyä*?

Ajatus – tunne – tekeminen. Kun me ajatellaan jollain tapaa, se synnyttää meille tunteen. Molemmat näistä vahvistaa tekemistä. Jos me ajatellaan vihaavamme lenkkelyä, tunnemme inhotusta sitä kohtaan ja jätämme lähtemättä. Liikkuminen kuitenkin lisää onnellisuushormonien tuotantoa. Liikunnan ilo on siis fysiologinen reaktio kehossa joka tapahtuu liikkumalla. Voiko siis edes olla mahdollista, että vihaat lenkkeilyä vai ajatteletko vaan vihaavasi?

Haasta ajattelusi ja aloita heti

Yritän aina muistuttaa, että hyvinvointi lähtee pienistä jutuista. Jo pienet muutokset muuttaa meidän ajattelua. Pienillä muutoksilla seinät ei kasva liian korkeiksi ylittää ja tekeminen siirtyy helpommin arvomaailmaan eli tulee halu toteuttaa. Yksi isoista hyvinvoinnin kompastuskivistä on ottaa liian suuria askelia kerralla. Pieniin muutoksiin ei ”sitten kun..” Ajattelu ehdi mukaan.

Paras hetki aloittaa voimaan hyvin on nyt. Haasta oma ajattelusi, olisiko siinä mahdollisesti esteitä jotka on ylitettävissä kun oikein miettii. Voisitko oppia stressaamaan vähemmän, jos asiaan hieman perehtyy? Mitä jos oikein keskityt ja listaat elämässäsi asioita mistä olet onnellinen, kuinka pitkän listan saat? Minkälaisia ajatuksia herää kun luet listaasi? Aika kivoja juttuja mistä nauttia just nyt, eiks niin? 

Muutetaan yhdessä meidän ajattelua ja aloitetaan voimaan hyvin heti, porukalla!

-Samuli