Olen kirjoittanut blogia stressistä, useammankin hyvinvoinnista, hieronnasta, asiakaskokemuksista ja jopa ajattelusta. Varsinkin hyvinvointia koskevissa blogitekstejä kirjoittaessa olen monta kertaa miettinyt, saanko oman ajatukseni ulos ymmärrettävästi? Välillä ajatus on hyvinkin lennokasta ja mietinkin usein, voinko julkaista tällaista? Sitten löydän itseni painamassa ”publish” nappulaa. Yleensä tässä vaiheessa teksti on muuttunut jo monta kertaa. Ketään ei haluaisi suututtaa ja olisi hienoa näissä teksteissä antaa jokaiselle jotakin, mutta rehellisyyden nimissä, paljonko kaksin koiransa kanssa elävällä yksin yrittäjällä on annettavaa kiireisen perheenäidin tai -isän arkeen vinkkejä? Aika vähän, varsinkin kun mulla tuntuu sitä aikaa olevan jopa ylimääräistä…Yritän kuitenkin asettua aina näyttölasin toiselle puolelle. Olenhan itsekin ollut vastaanottavana osapuolena, kun on kerrottu että nyt alat nukkumaan enemmän ja syömään järkevämmin, muuten toi touhu ei kauan jatku. Silloin ei olisi neljä osainen saliohjelma tai parsakaali – kana dietti sitä tilannetta pelastanut. Ne muuten pelastaa aika vähän mitään hyvinvointiin liittyviä tilanteita. Just saying.
Hieroja yrittäjän päivä
Mut hei, sitten asiaan. Että mulla olis jotain kättä pidempää näihin hyvinvointia käsitteleviin blogeihin, niin pääsette mukaan mun päivään. Miten mä itse toteutan omia neuvojani. Luvassa on yrittäjän MyDay blogin muodossa ja päivä on 27. Kesäkuuta 2019. Päivä on hyvin tyypillinen arkipäivä mun elämästä. Tervetuloa mukaan!
Huomenta
Torstai 27.6.2019 Klo: 9.43
Katson mikrosta kelloa, olen juuri noussut sängystä ja Maisa koira malttamattomana nykii päällänsä ruokakuppiaan ja hieman äännähtelee. Hän tietää, että on aamupalan aika kun nousen ylös. Kello olisi soittanut 10.00, mutta tämä riittäköön tällä erää. Menin nukkumaan keskiviikkona (torstain puolella) niin, että katsoin viimeisen kerran kelloa 0.14. Olen nukahtanut heti tämän jälkeen.
Aloitan keittämällä kahvia ja tekemällä aamupalaksi pirtelön. Teen tämän oikeastaan ihan joka aamu. Pirtelöön laitan banaanin, hieman vettä, mustikoita, suklaan makuista heraproteiini-jauhetta ja maustamatonta jugurttia.
Maisa on tässä vaiheessa jo mennyt takaisin sänkyyn, lipoo huuliaan ja maiskuttaa. Pian hän jatkaa kauneusuniaan. Otan evääni keittiöstä ja liityn seuraan, nappaan matkalla läppärin laturista ja kaivaudun takaisin peiton alle. Katson oman kalenterin tämän päivän osalta, selaan instagram feedin, mietin olisiko mitään päivitettävää ja avaan läppärin. Vastaan pariin sähköpostiin, katson että kirjanpito on ajantasalla. Saan muutaman rivin kouluun liittyvään portfolioon myös kirjoitettua. (Jos joku ei tiedä, opiskelen yrittäjän oppisopimuksella hierojan erikoisammattitutkintoa työn ohessa.) Aloitan tämän blogin laittamalla nämä asiat ylös. Nappaan myös pari valokuvaa siihen liittyen.
Muutama syvä hengitys
Klo: 11.10
Nousen sängystä, pesen hampaat, vaihdan ulkovaatteet ja hihkaisen Maisalle muutaman kerran että on aika nousta. Neiti lopulta hinaa itsensä eteiseen, josta kuitenkin hipsii nopeasti olohuoneen puolelle, kun huomaa, että mulla on kädessä hihna ja panta. Komennan Maisaa, kuitenkin lempeästi, hän nimittäin tietää kyllä, on aika lähteä ulos. Lähdetään Maisan kanssa Eteläpuistoon, josta Pyhäjärven rantaa pitkin kävellään takaisin Pyynikinharjulle. Tänä aamuna keskityin kuuntelemaan kaupungin ja luonnon ääniä ja jätin kuulokkeet kotiin. Aamulenkeille otan kuitenkin aina puhelimen, koska tämä aika on sitä kun minut on saatava kiinni. Ajanvaraukset tai -peruutukset tai muut yrityksen pyörittämiseen liittyvät asiat, puhelin soi muutaman kerran päivässä. Nettiajanvaraus on korvaamaton niin asiakkaalle mutta myös minulle.
Klo: 12.05
Tullaan Maisan kanssa kotiin. Laitan veden kiehumaan ja kattilaan spaghettia. Istahdan nojatuoliin, touhuillaan satunnaisia juttuja Maisan kanssa, tänään häntä leikitytti, joten heiteltiin pehmolelua. Samalla pakkailin työrepun. Hieman ennen kun kello lyö 12.30 otan spaghetit kattilasta, lämmitän tiistaina paistamani kanan jauheliha-dolmiokastike annoksen ja lisään spaghetit. Keitän myös inkivääri lientä johon lisään hunajaa, nämä jälkiruoaksi. Klo: 12.45 kaivaudun takaisin sänkyyn ja laitan kellon herättämään 13.10. On päiväunien aika. Muutama syvä hengitys, nukahdan nopeasti.
Klo: 13.10
Kello soi. Nousen, vaihdan vaatteet, nappaan repun, annan Maisalle älypelin ja kerron hänelle että käyn nopeasti töissä. Maisa jää pelaamaan ja minä poistun autolle. Ajan töihin. Laitan paikat valmiiksi, täytän vesikannun asiakkaita varten, katson ensimmäisen asiakkaan hoitokortin ja jään odottamaan. Ensimmäinen asiakas saapuu 13.45 alkavaan aikaansa hieman ajoissa, aloitamme heti.
Viimeinen asiakas poistuu
Klo: 13.45-19.30
”Työaika”.
Klo: 19.35
Viimeinen asiakas poistuu. Viisi asiakasta myöhemmin, yksi 90min, muut lyhyempiä. Tänään en pitänyt varsinaisia taukoja. Mun vastaanotolla toki aina asiakkaiden välissä on väh. 10min ennen seuraavaa. 50min hieronnasta hoidan 50min, jonka jälkeen minun ajalla asiakas pukee, maksaa ja halutessaan varaa uuden ajan. Yhdessä näistä väleistä söin evääksi tekemäni ruisleivän.
Laitan vastaanoton oven kiinni viimeisen asiakkaan perässä. Jään yksin huoneeseen. Laitan pyykit koriin, roskat roskiin, pyyhin hierontapöydän saippualla ja desinfiointiaineella, lasken kassan ja teen viimeiset merkinnät kirjanpitoon sekä viimeisen asiakkaan hoitokorttiin. Maisa on ollut yksin kotona, joten jätän tänään imuroinnin seuraavalle päivälle. Klo 19.50 starttaan auton ja ajan kotiin.
Klo: 20.00
Tulen kotiin. Maisa innokkaana vastassa, hän on järjestänyt kenkäni eteisessä uuteen järjestykseen, kantanut siihen pehmolelunallen ja pörröisestä turkista ja unisista silmistä päätellen ottanut pitkät unet. Meillä on nyt ruoka-aika. Maisan ruoka on valmiina sulamassa jääkaapissa, joten annan sen hänelle. Itselleni olen paistanut tiistaina valmiiksi kanan jauhelihaa, jonka olen maustanut taco mausteseoksella. Laitan jauheliha annoksen lämpiämään mikroon, pilkon kurkkua, tomaattia ja ripottelen valmissalaattipussista lautaselle vihreää. Kunnon kuorrutus salaatinkastikkeella ja ääntä kohti.
Puhelin ja kuulokkeet on nyt kotona
Klo: 20.25
Ruokailun jälkeen vaihdan treenikamat, tarjoan Maisalle pantaa ja hihnaa, jotka hän nyt ottaa innokkaana vastaan. Lähdemme ulos. Lenkkeilemme Pyynikinharjulle, loikimme ylös Palomäentien puuraput, joista saadaan hyvät lämmöt päälle. Heittelen Maisalle käpyjä, joita hän innokkaana jahtaa. Puhelin ja kuulokkeet on nyt kotona. Tänään olin paljon jutellut asiakkaiden kanssa ja tunsin, että kaipasin hieman hiljaisuutta. Hölkkäilen Maisan perässä, kahdet lyhyet portaat vielä ja olemme näkötornilla. Näkötornin takana pienen matkan päässä on ulkoliikuntapaikka. Asetumme siihen. Satunnaisia lenkkeilijöitä lukuunottamatta siellä on kohtalaisen hiljaista. Päästän Maisan vapaaksi, heitän hänelle keppejä, joita hän innokkaana ryntäilee hakemaan. Sillä välin jumppaan itse ulkoliikuntapaikan telineissä. Lopulta Maisa väsähtää keppien hakuun, joten myös oma treenini on tältä osin ohi. Jatkamme matkaa kevyesti juosten trikootehtaalle. Sieltä kiipeämme pienen mäen ja olemme Pyynikinportaiden alapäässä. Ne harpomme ylös. Ylhäälle päästyämme molemmat olemme Maisan kanssa sitä mieltä, että eiköhän meidän treeni ollut tässä. Kävelemme rauhallisesti harjulta kotia kohti.
Klo: 21.30
Tulemme kotiin. Maisa menee ensimmäisenä juomaan. Otan treenivaatteet pois ja heitän pesuun. Fiilis on aika katossa. Oon edelleen sitä mieltä, ettei liikuntaa ole mahdollista vihata, liikunnan ilo on fysiologinen reaktio mikä tapahtuu liikkumalla. Maisa nappaa pehmolelunsa, riepottelee sitä ja kanniskelee pitkin asuntoa. Mun on aika mennä iltapesulle. Käyn suihkussa ja siirryn sängylle. Selailen padilta youtubea, ei mitään katsottavaa. Tarkistan seuraavan päivän kalenterin, laitan sen mukaan itselleni herätyksen. Ensimmäinen merkintä on oma parturi aamulla klo: 10.00. Ok, eli herätys klo: 9.00. Päivän ohjelma sallii, että Maisa pääsee mukaan, joten tunti valmistautumiseen riittää. Ei tarvitse nousta aikaisemmin.
Hyvää yötä
Siirryn keittiöön. Paistan iltapalaksi neljä kananmunaa munakkaaksi, jonka täytteeksi laitan kalkkunanleikettä. Teen myös tämän käytännössä joka ilta. Tänään mulla on hyvä kirja kesken, se on tosin ollut mulla jo aika kauan sitä. Pyrin ja haluaisin aina lukea viimeisen määrättömän ajan ennen nukkumaan menoa, se rauhoittaa ja saan nopeammin unen päästä kiinni. Silti joskus selaan puhelinta tai ipadia tai pahimmillaan työkonetta, ihan niinkun kaikki muutkin. Tänään kuitenkin tein päätöksen lukea. Siirryn sänkyyn lukemaan noin klo: 23.00. Luen jonkin aikaa ja silmä alkaa luppaamaan. Kirja sivuun, silmälasit yöpöydälle, hyvää yötä.
Hyvin tyypillinen päivä elämästäni
Sellainen oli minun torstai. Hyvin tyypillinen päivä elämästäni. Vaikkakin yrittäjänä toimiminen tuo aika paljon vaihtelua päiviin, vapautta ja velvollisuuksia. Näistä ja mm. Paljonko hieroja tienaa löydät sitä aihetta käsittelevästä blogistani, johon pääset tästä. Kuitenkin iso osa noudattelee tällaista kaavaa. Kesällä jos huomaan aamulla, että ilma on lämmin, otan koneen kainaloon ja lähden ulos. Se on sitä yrittäjän vapautta, voin osan työhön liittyvistä asioista tehdä auringossa ulkona.
Mikä tekee onnelliseksi?
Vietän suurimman osan arkipäivistäni edellä mainitulla tavalla. Yrittäjäksi aikovalle ja alkutaipaleella olevalle yrittäjälle painotetaan kokemukseni mukaan paljon epävarmuuden sietokykyä. Mielestäni hyvinvointia toisille ei voi tarjota, jos oma mieli on täynnä huolta huomisesta. Meillä kaikilla on omat murheemme, myös minulla. Ei elämä ole aina ruusuilla tanssimista, eikä sen tarvitsekaan olla. Toisinaan mullakin on huono päivä ja tulevaisuus huolestuttaa. Olen silti kysyvälle aina sanonut, että epävarmuuden sietokykyni on hyvä. Tiedättekö miksi? Pidän hyvinvoinnin peruslähtökohdan kunnossa. Ei mun maailma lopu, jos mun yritys kaatuu tai työt loppuu. Onnellisuus ei muodostu työstä, lomasta, rahasta tai hienosta autosta. Onnellisuus muodostuu dopamiinista ja serotoniinista, mielihyvä hormoneista. Ei ne hormonit tiedä nautitko sillä hetkellä omasta arjestasi vai miljoonien eurojen lottovoitosta. Mikä hauskinta, kehosi ei tuuttaa niitä aivoihisi sen enempää vaikka sattuisitkin voittamaan lotossa. Jos haluat, saat kehosi tuuttaamaan mielihyvähormonia paljon helpommin ja varmemmalla tapaa kun lottoamalla lauantaisin jääden odottelemaan päävoittoa.
-Samuli