Elämme mielenkiintoista aikaa kaikin puolin, mutta myös hoitavasta näkökulmasta. Ehkä kuluttajan näkökulmasta ei törmää niin helposti julkaisuihin manuaaliterapian puolesta tai vastaan ja osittain ohjaava ja manuaaliterapia saattaa myös sekoittua toisiinsa. Eikä tässä missään tapauksessa ole mitään väärää. Mutta näin alaa seuraavana ammattilaisena törmään yhä useammin julkaisuihin esimerkiksi hieronnan hyödyistä tai sen vaikutuksista, joita ehkä joskus hieman vähätellään. Yleensä tässä yhteydessä painotetaan liikkumista hoitavana keinona ja tarkastellaan asiaa esimerkiksi jonkin tutkimuksen kautta jossa on mitattu manuaaliterapian vaikutusta johonkin kudokseen. No mitä ajattelen tästä?
Hierojan työ on
On hyvä että meillä on tilastoja ja tutkimuksia tukena meidän ammattilaisten työssä. Mutta tukena eikö niin? Olen monessakin yhteydessä todennut ja nyt myös tässä totean, kun toimitaan ihmisten kanssa, emme hoida tutkimuksia emmekä tilastoja vaan ihmistä. Tänä päivänä kehon toimintaa voidaan mitata mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla ja tietoa voidaan kerätä melkein mistä tahansa toiminnasta, silti väitän, että hieronnan vaikutuksia on mahdotonta mitata. Ehkä keksisimme keinon teoriassa, mutta käytännössä sen toteuttaminen on niin vaikeaa, että se muuttuu mahdottomaksi ja silti meiltä saattaisi jäädä joku asia huomaamatta. Tiede kuten myös lääketiede ei kaikesta tiedosta huolimatta vieläkään ole aukotonta. Vaikka ymmärrämmekin nykyään, ettei lihaksessa ole ns. Jumeja eikä hieronta poista kehosta mitään sinne kuulumatonta ainesta, niin ainoa minkä tämä tieto tuo mukanaan on se, että se kyseenalaistaa tarpeettoman voiman käytön kun käsittelemme kudoksia. Myöskään tämän päivän hierojan työ ei yksinään pidä sisällään ainoastaan työtä missä hierojan kädet koskee asiakkaan ihoa. Hierojan työ on paljon myös kaikkea muuta, se on mm. kuuntelemista, asiakkaan tarpeet huomioimista, neuvontaa ja ohjeistusta, yhteistyötä jne. jne. Miksi sitten näin?
Ihminen ei ole niskassa jännityksellä oleva lihas
Manuaalisen terapian tarjoaminen ja hoitaminen sillä ei tarkoita ettei hieroja tunnustaisi liikkeen merkitystä. (Enkä missään tapauksessa väitä, että kukaan näin olisi väittänytkään, mutta se sopii todeta tämän kappaleen aluksi.) Samaan aikaan kuitenkin meidän kehonhuollon ammattilaisten on otettava huomioon nykymaailma ja yksilön elämäntilanne. Se, että minä yksin koiransa kanssa elävä kehonhuollon ammattilainen ehdin päivässä toteuttamaan työasennot niin, että se ei kuormita toispuoleisesti mun kehoa, ehdin jumpata, käydä salilla ja lenkillä, tehdä kehonhuoltoa ihan vaan siksi että nyt ei ollut mitään muutakaan tekemistä ei tarkoita sitä että kaikilla on tällainen mahdollisuus. Kun toimitaan ihmisten kanssa, tämä vain pitää ymmärtää. Ihminen ei ole yksi niskassa jännityksellä oleva lihas jonka maitohappopitoisuus voidaan mitata ja kertoa, että tämä tilanne muuttuu jumppaamalla näin ja näin. Osa töistä on toispuoleisesti kuormittavia, toiset taas hyvin passivoivia, silti ne pitää tehdä että saa leivän pöytään ja yhtäältä se voi olla todella mielekästä tekijälleen huolimatta siitä että se kuormittaa kehoa fyysisesti ns. ”väärällä” tavalla. Eikä tässä ole mitään väärää, elämä ja ihminen on paljon muutakin kun lähtökohtaisesti kivuton selkä. Mutta, vaikka tällaiset edellä kuvatut ongelmat olisikin hoidettavissa omalla aktiivisuudella, niin ihminen joka tekee ensin kahdeksan tuntia omaa työtään, työmatkoineen yhdeksän tuntia poissa kotoa – tulee kotiin, valmistaa ehkä omalle lapselleen/lapsilleen ruokaa, jonka jälkeen lähtee kuljettamaan heitä harrastuksiinsa, joiden jälkeen saapuu kotiin valmistaa lapset pesulle, iltapalalle, lukee heille iltasadun ja peittelee ja nukuttaa. Nyt tilanne olisi se, että tällä ihmisellä olisi se hetki päivästä kun olisi aikaa aloittaa tekemään kehonhuoltoa. Pari tuntia jumppaa tai mahdollinen salitreeni, jonka me ammattilaisina olemme ohjanneet. Ei ehkä ole niska kipeä aamulla…Mutta, kuka todellisuudessa alkaa huoltamaan omaa kehoaan salitreenillä klo 22.00 illalla, kun aamulla on herätys töihin. Vai sen sijaan huollatko omaa päätäsi, istahdat sohvalle ja katsot tv:tä ja huilaat. Ja se on täysin oikein, jopa suotavaa. Tottakai mä kannustan myös mun asiakkaita liikkeeseen ja huoltamaan kehoa, mutta annan nyt case esimerkin manuaalisen terapian roolista mun näkökulmasta sekä pääset blogin lopuksi tarkastelemaan mitä tästä on mun asiakkaat mieltä.
Case esimerkki:
Vanhempi hakeutuu vastaanotolleni, sillä hänellä on selkäkipuja, koska on nukkunut lapsensa sängyssä hänen vieressään koska lapsi on pelännyt nukkua yksin. Vanhempi on nukkunut muutaman tunnin katkonaisesti huonossa asennossa. Teen hypoteesin hoidosta kertomuksen perusteella, ohjaanko nyt hänelle alaselän jumpan ja salitreenin jossa vahvistetaan corea, takareisiä ja pakaroita? En ohjaa, teenkö virheen siis?
Miten toimin: Kuuntelen asiakasta ensin, tämän jälkeen hän saa käydä hoitopöydälle lepäämään, käsittelen manuaalisen terapian otteilla kipualueelle liittyvät rakenteet, pyrin keskittämään hoitoni niin, että kehon stressitaso laskee ja palautumisesta huolehtiva parasympaattinen hermosto pääsee töihin. Asiakas nousee ja lähtee kotiin. Ilman ohjeita. Miksi?
Perustelut: Meidän yhteinen ensimmäinen tavoite on, että lapsi kokee saavansa nukkua turvallisesti ja oppii siten pikkuhiljaa nukkumaan yksin. Jos se vaatii sen, että vanhempi nukkuu hänen vieressään, niin mun tehtävä kehonhuollon ammattilaisena on auttaa heitä siinä. Siksi manuaaliterapialla pidän tämän vanhemman toimintakykyisenä omassa arjessaan niin hyvin kun ikinä osaan. Tämän jälkeen vasta tehdään seuraavat tavoitteet, priorisoidaan vanhemman uni, edelleen, selkä pidetään kivuttomana manuaaliterapian avulla jotta tämä tavoite voidaan mahdollistaa. Kun nämä asiat on kunnossa, voidaan mahdollisuuksien mukaan alkaa suunnitella pienin askelin ohjeistusta millä selkä pidetään kivuttomana. Miksi pienin askelin?
Mieluummin liian vähän
Mitä vähemmällä vaivalla Case tapauksen selkä saadaan kivuttomaksi sen parempi. Lähtökohtaisesti mieluummin liian vähän kun liian paljon. Kirjoitin jo aiemmin mun blogissa ihan tavallinen elämä myös tästä aiheesta. Kotihoito-ohjeena voi olla keskustelu unen merkityksestä, mutta esimerkiksi ihmiselle jolla on taapero ikäinen lapsi, joka herää parin tunnin välein öisin itkustamaan, on mun puheet unen merkityksestä täysin turhia vaikka se teoriassa ratkaisikin hänen selkäkipunsa. Mutta koska hänen oma unenlaatu ja määrä ei ole hänen valintansa eikä missään tapauksessa prioriteettilistalla ykkösenä – niin jos manuaaliterapialla voidaan helpottaa hänen oloa ja arkea, mekanismi sen taustalla on täysin epäolennainen asia eikä sillä tiedolla ole minkään valtakunnan merkitystä. Aina hoidetaan ihmistä ja yksilöä. Mitä vähemmän me ammattilaisina kuormitamme asiakkaiden arkea, sen paremmin olemme onnistuneet. Tänä päivänä kun pitää olla super menestynyt työelämässä, täydellinen vanhempi kotona, kiinteistöhuollon ammattilainen isossa omakotitalossa, rahankäytön mestari sijoitusmaailmassa, niin mun näkemyksen mukaan on täysin ok, jos selkäkivun jättää välillä muiden hoidettavaksi…No pieni sarkasmin siemen saattoi lipsahtaa näihin viimeisimpiin lauseisiin, mutta mun näkökulmasta jos kaikki muu taustalla on kunnossa, niin mun kysymys kuuluu niissä tapauksissa yleensä: Onks sulla viis minuuttia irrottaa pari kertaa viikossa? Se yleensä riittää ja mistä tiedän tämän? Julkaisen lopuksi mun oman tutkimuksen minkä olen tehnyt. Olkaa hyvä:
Hieronnan vaikutukset
Mun tutkimusten mukaan hieronnan vaikutukset on täysin kiistattomia. Tutkimuksen aineiston on kerännyt mun asiakkaat. Mittarina tutkimuksessa toimii ihmisten fiilis ja tulokset on lähetetty mulle pyytämättä. Jokainen nimittäin on oman kehonsa asiantuntija ja mä luotan aina asiantuntijan sanaan.
-Samuli